keskiviikko 21. elokuuta 2013

Oli kaupunki aivan hiljainen

Olin toimistossa kirjoittelemassa, kun työtoverimme Katri soitti ja kertoi kaupungilla varoitettavan mahdollisista mellakoista ja kauppoja ja teitä suljettavan. Hetken kuluttua tuli sähkökatko ja käytössämme oleva akuton kannettava tietokone sammui siihen paikkaan. Ajattelin, että on sama lähteä toimistolta. Parempi koettaa ennättää kotiin ennen mahdollisten levottomuuksien alkua. Ajoin vielä pankille. Kaupungin rauhoittamiseksi oli teitä suljettu. Joduin kiertelmään aika tavalla päästäkseni kotiin.
Kohta alkoikin kuulua kyynelkaasuammusten kovia jymähdyksiä, laukauksia ja levotonta ihmisten ja autojen kohinaa. Pyysin lapset ja vieraamme sisälle. Tilanne ei kestänyt kovin kauaa, oliskohan ollut reilut pari tuntia. Kun tilanne oli ohi, oli kaupunki aivan hiljainen, tai ainakin hiljaisempi kuin yleensä. Tuskin oli muita ääniä, kuin linnunlaulu pihapuussa. Tuli mieleen ainakin Heurekan ja Exitin levyiltä löytyvän hienon ”Sodan jälkeen” -laulun tunnelma, seesteisyys, vaikka emme millään tavalla  sodassa ja veritantereilla olleetkaan, mihin laulun sanoissa viitataan.
Illalla lapsi kyseli, mitä ja miksi olivat päivän kovat pamaukset. Kerroin, että jollekin aikuisille oli tullut riita ja oli tarvittu sellaisia paukkuja, joissa on kova ääni ja sisällä pippuria, joka kirvelee silmiä, että rähinä loppuisi.
- No sellaista pippuripaukkua olisi tarvittu silloinkin, kun se yksi setä heitti sitä toista kivillä, tuumaili lapsi, kun muisti kerran automme edessä tapahtunutta varkaan ajojahtia.
Niin, jos nämä asiat tulisivat telkkarista, niissä osassa olisi kielto K18.


Mwananchi ja TanzaniaDaima
-lehtien kansia 20.8.2013
 Täällä on yleensä ihan rauhallista. Siksipä seuraavana päivänä keskustelu kävi vilkkaana. Lehdissä oli kuvia mellakasta ja ihmiset puhuivat asiasta ja kaikilla oli omat mielipiteensä, mistä se oli alkanut.
- Se ja se puolue saa aikaan tällaista.
- Eipäs vaan se ja se puolue.
- Ei, kysymys oli siitä ja siitä uskonnosta.
Ja niin edelleen

Minulle sattui aamulle aamuhartausvuoro. Kerroin siitä, miten yleensä ajatellaan, että köyhyys on paras kasvualusta kaikelle levottomuudelle. ”Loppuun puristettu kouluttamaton työtön köyhä (mies) yhteiskunnan laidalla on kuin pommi, joka tarvitsee vain kipinän räjähtääkseen”, on moni todennut. Kirkko rakentaa rauhaa työskennellessään maanrakoon poljettujen ihmisten auttamiseksi. Keinoja on monia, täällä esimerkiksi kummitoiminnasta diakoniakeskuksiin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Tiedän näin kirjoitettaessani sortuvani tympeään yleistykseen. Köyhiä syyllistetään jo ihan kylliksi. Köyhyys ei suoraan johda hulinointiin tai huonoon elämään ja onnen puutteeseen. Jos niin olisi, olisi kaikilla mantereilla aika tavalla levottomampaa. Esimerkit Suomen 1600-luvun nälkäkapinoista aina arabikevääseen saakka osoittavat, etteivät pelkät nälkä ja köyhyys vielä yleensä johda mellakkaan. Mutta niiden lisäksi koettu epäoikeudenmukaisuus, sen sijaan voi saada ihmiset liikkeelle. (Kimmo Katajala: Nälkäkapina, SHS 1994 ja Wikipedia) Tällaiseksi riittänee esim. köyhien ja rikkaiden välisen kuilun kasvaminen. Ja tämä railo näyttäisi kasvavan vähän kaikkialla. Ylen uutisotsikko Suomesta tältä päivältä kuuluu: "Köyhää ei puolusta kukaan".

Myöhemmin päivällä huomattiin, että yksi ”pommeista” oli osunut  meidän pihaan. Joku oli paiskannut meitä kookospähkinällä. Siitä saadaan aineksia seuraavaan kookoskanakeittoon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti