365 tavaraa

Montakohan tavaraa on kodissamme? Entä teillä?  Ajattelin pyrkiä siihen, että antaisin pois joka päivä vähintään yhden tavaran. Haluaisitko liittyä seuraan?

Olen lukenut joitain arvioita siitä, paljonko tavaraa on keskimäärin länsimaisen ihmisen kodissa. Arviot ovat liikuneet  10,000 ja 350,000 tavaran välillä, mutta varsinaista tutkimustietoa asiasta en ole löytänyt. En myöskään jaksa alkaa laskemaan omiamme. Luulen kuitenkin, että meillä on enemmän kuin tarvitsemme. Silti olen viimeaikoina paljon pohtinut sitä, millaisilla välineillä täydentäisin perhokalastusvarustukseni.

Kun kirjoitin aiempaa kirjaani, tein silloin pienen gallupin. Kyselin Helsingissä kouralliselta ihmisiä, kauanko he pärjäisivät nykyisellä vaatevarastollaan. Osa arveli, että vuosia, jotku jopa lopun elämäänsä. Silti kaikki olivat menossa alennusmyynnistä ostamaan lisää vaatteita. Tällaisiksi me kasvamme länsimaissa.

Olemme useamman kerran tyhjentäneet talomme kokonaan. Viimeisimmässä muutossa säästöön jäivät lähinnä kirjat, tärkeimmät muistot, lasten lelut  ja jonkinlainen peruskalusto huonekaluja  ja harrastustarvikkeita, kaikki pakattiin mikä minnekin sukulaisten ja tuttujen riesoiksi. Olimme silloin valmistelmassa tätä matkaa, ensin Englantiin ja lopulta Tansaniaan. Silloin annoimme tavaraa pois tai myimme pihakirppareilla enemmän, kuin säästimme. Muistan elävästi muuttourakan päätyttyä jääneen uskomattoman vapautuneen olon. Meidän tarvitsi huolehtia vain perheestämme ja matkalaukuistamme.

Miksi me oikeastaan täytämme talomme tavaroilla. Sen seuraushan vain on se, että rahaa kuluu ja tilanpuute lisääntyy. Eivät meidän suomalaisten talot ole pieniä, meillä vaan on paljon tavaraa. Pahimmillaan saamme tukehdutettua itsemme ja perheemme joko ahtauteen tai velkaan, jota suuremman talon hankkiminen aiheuttaa. Suuremmat asunnot ja kasvava tavaramäärä kuluttavat entisestään maailman väheneviä luonnonvaroja ja uhkaavat ilmastoa. Kuten tansanialainen Mama Kalista sanoi: Teillä suomalaisilla on paljon huolia, koska teillä on isot talot ja paljon tavaraa.

Kuluttajatutkimuskeskus on laskenut, että keski-ikäinen mies tarvitsisi kohtuulliseen elämään 260 tavaraa, siinä ovat jo puhelin ja tietokonekin mukana.

Kun kävelen ulos portista, tapaan tiellä ihmisiä joilla ei ole kodissaan edes tuota 260 tarvittavaa, saati sitten kymmentä- tai sataatuhatta. Täällä kauppaansa tekevät monet jätteetkin. Vanhat muovipussit, pullot, lasipurkit ja rikkinäisetkin tavarat voivat olla toiselle koko toimeentulo. Rikkinäinenkin otetaan siinä toivossa, että siitä irtoaisi shillinki tai pari. Hurjimmalta tuntuu, että samaiset ihmiset pitävät kirkkonsa hengissä omilla kymmenyksillään.

Kun katselen nykyistä kotiamme, ajattelin, etten ole oppinut koskaan mitään. Taas on tavaraa. Tosin, tällä kertaa monikaan ei ole meidän omaa, eikä itse hankkimaamme, olemme lainatalossa lainatavaroilla. Mutta omaakin on kyllin seassa. Voisiko elämää muuttaa?

Viikko sitten päätin, että alkaisin antamaan joka päivä pois vähintään yhden tavaran, vaikka edes jotain pientä. Jotain sellaista, josta saajalle olisi hyötyä, ei siis mitään kelvotonta jättettä. Vuodessa se tekisi 365 tavaraa. Määränä tuo ei ole kovin paljon.

Haenkin tällä jotain vähän muuta, kuin aiemmin. Kuinka monet kerrat olemme siivonneet jotain edestä pois, vain siksi, että saisimme paremmalla omallatunnolla ostaa jotain muuta tilalle? Jos yrittäisin saada joka päivä annettua jotain jollekin, pystyisinkö kuluttamaan enemmän aikaani sen pohtimiseen, mitä voisin antaa ja kenelle, kuin siihen, mitä haluaisin itselleni? Sitä en osaa sanoa ellen kokeile. Ja samalla, jos saan jotain annettua pois, tulee kotimme suuremmaksi. Silloinhan myös ihmiset, jotka haluavat minulta jotain, muuttuisivat silmissäni kerjäläisistä auttajikseni, helpottaisivathan he minua toteuttamaan tavoitettani.

Minun sädekehääni tämä juttu ei kirkasta. Paremminkin tämä on synnintunnustus. Jos olisin oikeasti antelias, ei kodissamme olisi yhtään ylimääräristä tavaraa, etenkään maassa, jossa monella ei ole edes välttämättömintä. Ehkä vuoden päästä voisi sitten yrittä olla yhden vuoden niin, etten ostaisi itselleni yhtään tavaraa. Onnistuisikohan? Sen näkee sitten.